Kesäjuttuja

Viime kerrasta vierähtänyt jo tovi. Viime viikkoihin on kuulunut mökkeilyä, Muumimaailmaa, Helsingin kiertämistä ja tietenkin Lintsi, paljon mansikoita, uimista, auringonottoa ja muita kesään liittyviä perusjutskia.
Olen myös tuijottanut Gossip girlia aina iltaisin lapsen jo mentyä nukkumaan... Se päivän "oma hetki" on aina niin odotettu ja rentouttava :) .

Syksy tekee tuloaan vaikka kesä on onneksi vielä kuuma ja toivottavasti jatkuu kauan. Syksyyn liittyvä stressi puskee kuitenkin jo päälle kun opparia pitäisi vääntää ja tieto siitä että joulukuussa pitäisi valmistua aiheuttaa myös pienimuotoista panikointia. Viimeiset tentit, opparin viimeistely, opintopisteiden tarkistus ja tietenkin sitten se suurin asia eli työpaikan etsiminen. Huoh. No, yritän nyt kuitenkin nauttia viimeisistä lomaviikoista ja keskityn sitten kouluun kun sen aika on.

Olen pohtinut paljon ravintoasioita viime aikoina kärsittyäni kevään jos jonkinmoisista vatsaongelmista. Kokeilin ensin maidotonta ruokavaliota joka ei oikein tehnyt oloon minkäänlaista eroa. Sen jälkeen testailin viljojen jättämistä. Ja kas, tällä tiellä ollaan edelleen. Olo on parantunut huomattavasti, mahavaivat ovat jääneet taakse (paitsi sen kerran kun erehdyin syömään naan-leipää) ja olen huomannut vaikka minkälaisia positiviisia muutoksia fyysisessä ja psyykkisessäkin voinnissa. Mm. makuaisti ja mieliala ovat parantuneet huomattavasti, samoihin ihon kunto. Tämän vuoksi olenkin kiinnostunut paleo-ruokavaliosta ja lueskellut siitä paljon viime aikoina. Täyspaleoon en ehkä kykenisi, mutta jo näillä muutoksilla jotka olen tehnyt, on ollut niin hyvä vaikutus että enpä taida sammuttaa tiedonjanoani aihetta kohtaan kovin äkkiä ;). Vinkkejä paleoohjeisiin otetaan siis vastaan!

Loppukesälle (nyyh, mikä sana...) on tiedossa paljon tanssijuttuja mm. sambakulkueen ja -esiintymisen parissa, lisäksi tanssikoulumme syyslukukausi alkaa elokuussa ja tarkoitus on panostaa tanssitreeniin kunnolla nyt syksyllä.
Salitreenejä olen jatkanut pienen tauon jälkeen nyt kesällä ja tehny kolmijakoista ohjelmaa. Nyt kun urheilumotivaatio on kunnolla päällä niin täytyy pitää se yllä, painonpudotusprojektia on nimittäin todellakin tiedossa. Tai siis, se on jo alkanut ja nyt vaan samaa tahtia eteenpäin niin tuloksiakin toivottavasti rupee syntymään.
Tässä pari viime päivien ruokakuvaa. Kesällä ruoka nyt vaan on niin paljon parempaa kuin talvella...

Viikonloppu Tallinnassa

Vietimme pienen miniloman Tallinnassa viikonloppuna ja selkeästi rentouduin, koska olin unohtanut sähköpostini salasanan tämän viikonlopun aikana... No, eiköhän se vielä mieleen muistu kun tässä alkuviikosta selvitään ;)

Tallinna oli ihana, niinkuin aina. Olen käynyt Tallinnassa vuosittain lapsesta asti ja sinne on vaan aina niin kiva mennä. Kaupunki on tunnelmallinen, sopivan kokoinen, asiakaspalvelu on kokenut huomattavan parannuksen vuosien myötä ja sieltä löytyy kauppoja joita meillä ei valitettavasti vieläkään Suomessa ole. Puhumattakaan ihanista terasseista, vanhasta kaupungista ja ylipäätään siitä että pääsee viettämään pariskunta-aikaa.'

Ensimmäistä kertaa ikinä yövyin pakonsanelemana Viru -hotellissa ja olin äärimmäisen skeptinen ennen matkaa hotellin suhteen. Toisaalta yhden yön nyt nukkuu missä vaan, mutta toisaalta taas...Kun kerrankin pääsee kaksin reissaamaan niin olisihan se kiva jos kaikki toimisi hyvin ja ympäristö olisi viihtyisä. No, yllätyinkin totaalisesti ja ainoastaan positiivisesti. Huoneemme oli superior twin ja se sijaitsi kerroksessa nro 16. Näkymä yli kaupungin oli huikea ja valtavista ikkunoista sitä oli mahtava katsella. Huone oli todella tilava ja nätisti sisustettu, olisin mieluusti yöpynyt siellä vielä toisen jos kolmannenkin yön. Olen aiemmin vältellyt Virua mutta koska nyt se oli Viikkarin ainoa hotelli johon oli tälle yölle tilaa, varasimme sieltä huoneen. Nyt mietinkin jo seuraavaa reissua ja sitä että taidanpa päätyä jälleen tähän hotelliin. Onhan se keskeisellä paikallakin.

Aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, mutta meteli aamiaissalissa oli korvia huumaava...

Tarkotuituksena reissulla oli myös paitsia nauttia ruoasta, käydä tietenkin shoppailemassa. Olin varautunut kiertämään aleja oikein urakalla mutta petyin hieman alennusmyyntien tarjontaan. Tarjontaa oli melko vähän ja useassa kaupassa hinnat eivät olleet kovin paljon alempia kuin yleensä. Mukaan tarttui kuitenkin laukku, pari paitaa, hajuvesi sekä lapsukaiselle tuliaiset.

Illalla katselimme Belgia-Argentiina -peliä eräässä vanhan kaupungin ravintolassa ja siirryimme sen jälkeen syömään ikuiseen lemppariini, Katarina Käikillä sijaitsevaan italialaiseen Controvento -ravintolaan. Jo kadun tunnelma on aivan ihana, ravintola todella kaunis ja tunnelmallinen, palvelu hyvää ja ruoka, ahhh... Tällä kertaa söimme kaikki alkuruokien lisäksi pitsat, mutta olen syönyt Controventossa aiemmin myös pastaa sekä kanaa ja pitänyt kaikesta. Suosittelen lämpimästi tätä ravintolaa. Tosin, jos on menossa viikonloppuna vähänkin isommalla porukalla, suosittelen tekemään pöytävarauksen jo aiemmin.

Aurinko helli meitä koko viikonlopun ja ilmestyi onneksi myös täällä Suomessa taas. Toivottavasti saamme nauttia siitä nyt pitkään.

Elämää suurempaa

Ihmisiä ajetaan pois kodeistaan.

Kultaiset kengät.

Verorahat.

Unelma.

Numero 10.

Suuret tunteet.

Nämä kiteytyvät neljään kirjaimeen: COPA eli jalkapallon mm-kisat. Kuka olisi voinut välttyä futishehkutukselta tänä kesänä? Vielä vähemmän jos olet edes jonkin verran tekemisissä brasilialaisten kanssa...

Meillä kotona lasketaan tunteja (minkä tahansa) pelin alkuun, laskeskellaan mahdollisuuksia siihen ketkä kohtaavat tulevissa peleissä, karjutaan, juodaan Guaraná -limua, pukeudutaan kelta-vihreään ja huudetaan "GOOOOOOLLLL!".

Se tunnelma jonka kisat saavat aikaan, on omalla tavallaan niin koukuttava että minäkin olen seurannut muidenkin kuin Brasilian pelejä hyvin tiiviisti. Oman joukkueen matsit on katsottu screenilta ravintolassa ja pubissa sekä kokoonnuttu muiden kelta-vihreiden kanssa nostamaan tunnelma kattoon. Eilisessä Brasilia-Chile -pelissä oli jännitystä sen verran että yksi seurueemme jäsenistä kertoi "sydämensä pysähtyneen" rankkareiden aikana ja "ruvenneen taas lyömään kun peli päättyi Brasilian voittoon". 

 Jalkapallo yhdistää kansaa. Rikkaat, köyhät, miehet, naiset, lapset ja vanhukset. Lähestulkoon kaikki ovat jollain tavalla osallisina näihin kisoihin, vaikka eivät haluaisi. Toiset seuraavat intohimoisesti, toiset toivovat ettei kisoja olisi ikinä järjestetty kotimaassa. Poliisi on ajanut köyhempää väestöä kodeistaan jotta alueelle on saatu rakennettua mm. majoituspaikkoja turisteille. Verorahoja on käytetty stadionien rakentamiseen vaikka julkiset sairaalat ovat tolkuttoman huonossa hapessa. Takavuosien jalkapallotähti Ronaldo heitti viime vuoden puolella ilmoille aivopierun joka on jäänyt monen mieleen; "sairaaloissa ei voi pelata jalkapalloa". Niin. Verorahat stadioneihin, siis.

Copan kannattajat vetoavat niihin tuloihin joita brasialaiset saavat kisojen myötä. Toki hotellinomistaja ja jäätelönmyyjä rannalla elävät hyvin tämän kuukauden, mutta mitä sen jälkeen? Ahh,tulossa ovat vielä Rion olympialaiset...

En vastusta copaa ja niinkun jo totesinkin, olen itsekin katsonut pelejä ja seurannut tapahtumia innokkaasti. Mutta en voi väittää etteikö tämä herättäisi ristiriitaisia tunteita. Ehkäpä näemme copan vaikutukset myöhemmin... Voi kunpa edes poliisi jatkaisi vahvemmilla turvatoimilla joita se on kisojen ajan toteuttanut. Tätä eivät tosin paikalliset usko, mutta vamos ver eli nähtäväksi jää.

Ja niin, Brasilian seuraava vastustaja on Kolumbia perjantaina! Kyllä, pelipaidat on pesty, paikka pohdittu ja Brasilian lippu kaivettu esiin. Bora Brasil!

:)

Oi!

Täällä ollaan, estamos aqui!

Sormet ovat syyhynneet (jälleen) päästä kirjoittamaan blogia, mutta se tärkein eli blogin sisältö on ollut hakusessa. Liikunta ja ruokavalio? Tanssiharrastus? Perhe-elämä? Äh, en yksinkertaisesti keksi tarpeeksi kirjoitettavaa vain yhden teeman tiimoilta.
Senpä takia tästä blogista saattaa muotoutua melkoinen sekametelisoppa - tai oikeastaan brasiliasten kansallisruoka feijoada (papupata) eli se sisältää vähän kaikkea. (Toivottavasti ei kuitenkaan aiheuta samanmoista ähkyä kuin feijoada...)

Brasileirandesa - eli minä - on suomalainen mutta puolet sydämestään Brasiliaan jättänyt nainen. Myös äiti, vaimo ja amk- opiskelija joka suhtautuu intohimoisesti tanssiin, kahviin ja rentoon elämänmenoon. 

Rakkauteni Brasiliaan juontaa juurensa yli kymmenen vuoden taakse ja päätökseen lähteä vaihto-oppilaaksi. Kohteeksi valikoitui jostain syystä Brasilia ja sijoituskaupungiksi Koillis-Brasiliassa sijaitseva rannikkokaupunki Natal. Meren äärellä, "auringon kaupungissa", hulinassa ja letkeän elämän syntysijoilla vietin elämäni muistorikkaimman vuoden ja no, jäihän sieltä muutakin käteen kuin portugalin kieli, nimittäin tuo siitä asti rinnalla kulkenut rakas mieheni. Tätä nykyä perheeseemme kuuluu myös 3-vuotias tytär jossa nähtävissä on jo latino-temperamentti sekä rakkaus rytmeihin. Lapsestamme kasvaa toivottavasti kaksikielinen ja siitäkin aiheesta aion blogissa kirjoitella tulevaisuudessa.

Asustamme Suomessa ja Brasiliaan palaamme vähintään kerran kahdessa vuodessa. Seuraava reissu on tiedossa joulukuussa.

Niin, se blogin sisältö. Ajatuksenani on kertoa mitä milloinkin mieleen juolahtaa - tekstit toki koskevat usein Brasiliaa ja nimenomaan Natalia tai Nordestea eli Koillis-Brasiliaa.Ei toki aina, vaan  myös perhe-elämä, harrastukset, reissut ja ruoka tulevat esiintymään täällä. Saatanpa joskus jakaa reseptin johonkin brasilialaiseen ruokaankin jos oikein innostun.

Kertoessani Brasiliasta en jaa faktoja (tai jos sen teen niin liitän lähteen mukaan) vaan kuvailen ainoastaan omia kokemuksia ja tuntemuksiani. Maa on valtava, joten muualla Brasiliassa saatetaan toimia/syödä/elää kovin erilailla kuin minun kokemukseni mukaan. Haluaisin kuitenkin löytää mielenkiintoisia pointteja ja mahdollisesti jollekin hyödyllistä nippelitietoa, etenkin jos blogiini eksyy joku Brasiliaan vaihtariksi lähtevä. 

Ideoita ja suunnitelmia - niitä pyörii päässä melko paljon tällä hetkellä blogin suhteen :)

Palataan siis pian asiaan, até logo.