Elämää suurempaa

Ihmisiä ajetaan pois kodeistaan.

Kultaiset kengät.

Verorahat.

Unelma.

Numero 10.

Suuret tunteet.

Nämä kiteytyvät neljään kirjaimeen: COPA eli jalkapallon mm-kisat. Kuka olisi voinut välttyä futishehkutukselta tänä kesänä? Vielä vähemmän jos olet edes jonkin verran tekemisissä brasilialaisten kanssa...

Meillä kotona lasketaan tunteja (minkä tahansa) pelin alkuun, laskeskellaan mahdollisuuksia siihen ketkä kohtaavat tulevissa peleissä, karjutaan, juodaan Guaraná -limua, pukeudutaan kelta-vihreään ja huudetaan "GOOOOOOLLLL!".

Se tunnelma jonka kisat saavat aikaan, on omalla tavallaan niin koukuttava että minäkin olen seurannut muidenkin kuin Brasilian pelejä hyvin tiiviisti. Oman joukkueen matsit on katsottu screenilta ravintolassa ja pubissa sekä kokoonnuttu muiden kelta-vihreiden kanssa nostamaan tunnelma kattoon. Eilisessä Brasilia-Chile -pelissä oli jännitystä sen verran että yksi seurueemme jäsenistä kertoi "sydämensä pysähtyneen" rankkareiden aikana ja "ruvenneen taas lyömään kun peli päättyi Brasilian voittoon". 

 Jalkapallo yhdistää kansaa. Rikkaat, köyhät, miehet, naiset, lapset ja vanhukset. Lähestulkoon kaikki ovat jollain tavalla osallisina näihin kisoihin, vaikka eivät haluaisi. Toiset seuraavat intohimoisesti, toiset toivovat ettei kisoja olisi ikinä järjestetty kotimaassa. Poliisi on ajanut köyhempää väestöä kodeistaan jotta alueelle on saatu rakennettua mm. majoituspaikkoja turisteille. Verorahoja on käytetty stadionien rakentamiseen vaikka julkiset sairaalat ovat tolkuttoman huonossa hapessa. Takavuosien jalkapallotähti Ronaldo heitti viime vuoden puolella ilmoille aivopierun joka on jäänyt monen mieleen; "sairaaloissa ei voi pelata jalkapalloa". Niin. Verorahat stadioneihin, siis.

Copan kannattajat vetoavat niihin tuloihin joita brasialaiset saavat kisojen myötä. Toki hotellinomistaja ja jäätelönmyyjä rannalla elävät hyvin tämän kuukauden, mutta mitä sen jälkeen? Ahh,tulossa ovat vielä Rion olympialaiset...

En vastusta copaa ja niinkun jo totesinkin, olen itsekin katsonut pelejä ja seurannut tapahtumia innokkaasti. Mutta en voi väittää etteikö tämä herättäisi ristiriitaisia tunteita. Ehkäpä näemme copan vaikutukset myöhemmin... Voi kunpa edes poliisi jatkaisi vahvemmilla turvatoimilla joita se on kisojen ajan toteuttanut. Tätä eivät tosin paikalliset usko, mutta vamos ver eli nähtäväksi jää.

Ja niin, Brasilian seuraava vastustaja on Kolumbia perjantaina! Kyllä, pelipaidat on pesty, paikka pohdittu ja Brasilian lippu kaivettu esiin. Bora Brasil!

:)

Oi!

Täällä ollaan, estamos aqui!

Sormet ovat syyhynneet (jälleen) päästä kirjoittamaan blogia, mutta se tärkein eli blogin sisältö on ollut hakusessa. Liikunta ja ruokavalio? Tanssiharrastus? Perhe-elämä? Äh, en yksinkertaisesti keksi tarpeeksi kirjoitettavaa vain yhden teeman tiimoilta.
Senpä takia tästä blogista saattaa muotoutua melkoinen sekametelisoppa - tai oikeastaan brasiliasten kansallisruoka feijoada (papupata) eli se sisältää vähän kaikkea. (Toivottavasti ei kuitenkaan aiheuta samanmoista ähkyä kuin feijoada...)

Brasileirandesa - eli minä - on suomalainen mutta puolet sydämestään Brasiliaan jättänyt nainen. Myös äiti, vaimo ja amk- opiskelija joka suhtautuu intohimoisesti tanssiin, kahviin ja rentoon elämänmenoon. 

Rakkauteni Brasiliaan juontaa juurensa yli kymmenen vuoden taakse ja päätökseen lähteä vaihto-oppilaaksi. Kohteeksi valikoitui jostain syystä Brasilia ja sijoituskaupungiksi Koillis-Brasiliassa sijaitseva rannikkokaupunki Natal. Meren äärellä, "auringon kaupungissa", hulinassa ja letkeän elämän syntysijoilla vietin elämäni muistorikkaimman vuoden ja no, jäihän sieltä muutakin käteen kuin portugalin kieli, nimittäin tuo siitä asti rinnalla kulkenut rakas mieheni. Tätä nykyä perheeseemme kuuluu myös 3-vuotias tytär jossa nähtävissä on jo latino-temperamentti sekä rakkaus rytmeihin. Lapsestamme kasvaa toivottavasti kaksikielinen ja siitäkin aiheesta aion blogissa kirjoitella tulevaisuudessa.

Asustamme Suomessa ja Brasiliaan palaamme vähintään kerran kahdessa vuodessa. Seuraava reissu on tiedossa joulukuussa.

Niin, se blogin sisältö. Ajatuksenani on kertoa mitä milloinkin mieleen juolahtaa - tekstit toki koskevat usein Brasiliaa ja nimenomaan Natalia tai Nordestea eli Koillis-Brasiliaa.Ei toki aina, vaan  myös perhe-elämä, harrastukset, reissut ja ruoka tulevat esiintymään täällä. Saatanpa joskus jakaa reseptin johonkin brasilialaiseen ruokaankin jos oikein innostun.

Kertoessani Brasiliasta en jaa faktoja (tai jos sen teen niin liitän lähteen mukaan) vaan kuvailen ainoastaan omia kokemuksia ja tuntemuksiani. Maa on valtava, joten muualla Brasiliassa saatetaan toimia/syödä/elää kovin erilailla kuin minun kokemukseni mukaan. Haluaisin kuitenkin löytää mielenkiintoisia pointteja ja mahdollisesti jollekin hyödyllistä nippelitietoa, etenkin jos blogiini eksyy joku Brasiliaan vaihtariksi lähtevä. 

Ideoita ja suunnitelmia - niitä pyörii päässä melko paljon tällä hetkellä blogin suhteen :)

Palataan siis pian asiaan, até logo.